Ajankohtaista

27.01.2015 Tutkijat rakensivat vähemmistökielten elinvoimaa arvioivan työkalun. Pohjana käytettiin muun muassa professori Riho Grünthalin ryhmän suomalais-ugrilaisista kielistä tekemiä tutkimuksia.

Humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus ovat keskeisessä roolissa, kun yhteiskuntaa halutaan kehittää. Tätä painottaa LERU, parhaiden eurooppalaisten tutkimusyliopistojen liitto, keskustellessaan EU-komission kanssa. LERUn tuoreimmalta tärkeiden tutkimusten listalta löytyy myös Helsingin yliopiston projekteja kuten dosentti Anneli Sarhimaan johtama European Language Diversity for All -projekti (ELDIA), jonka karjala- ja vepsä-tutkimuksista vastasi itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal. ELDIAssa kahdeksan eurooppalaista yliopistoa pyrki uudella tavalla edistämään yksilön ja yhteiskunnan monikielisyyttä. – Meitä oli joukko vähemmistökielten asemasta huolestuneita tutkijoita, ja halusimme luoda uuden analyysimenetelmän päättäjien avuksi, Grünthal kertoo. Kun ELDIA vuonna 2013 päättyi, aikaan olikin saatu vähemmistökielen elinvoimaa mittaava barometri, EuLaViBar. Työkalulla tuki pystytään kohdistamaan nimenomaan niille alueille, joissa kielten säilyminen on uhattuna.

MEÄNKIELI, KARJALA JA KAINU PINTEESSÄ – Kieli on läpileikkaus yhteiskunnasta. Se heijastaa, miten yhteiskunta toimii, sanoo professori Grünthal. Kun siis halutaan selvittää, miten vähemmistökielten asemaa voisi parantaa, tarvitaan laajaa yhteiskunnallista näkökulmaa. ELDIA:ssa näkökulmia olikin useita: kielitieteen lisäksi oikeustiedettä, sosiologiaa, tilastotiedettä ja mediatutkimusta. Eri maissa tehtyjen sosiologisten tutkimusten yhteenvedosta ja tulkinnasta vastasi Helsingin yliopiston Castrén-insituutissa työskentelevä antropologi Reetta Toivanen. Päätutkimuskohteeksi valikoituivat suomalais-ugrilaiset kielet, sillä läntisistä kielistä tutkimusta oli jo olemassa. Useat tapaustutkimusten vähemmistökielet ovat uhanalaisia, ainakin jossain määrin. – Oman tutkimukseni kielten eli karjalan ja vepsän asema Venäjällä on todella huolestuttava. Nykyinen meno johtaa väistämättä niiden häviämiseen, Grünthal arvioi. ELDIAn mukaan kolme uhanalaisinta kieltä Pohjoismaiden alueella ovat meänkieli Ruotsissa, karjala Suomessa ja kainunkieli Norjassa. Karjala on vasta saanut Suomessa virallisen aseman, ja on käytännössä vielä täysin näkymätön.

ELPYMINEN ON TAHDOSTA KIINNI ELDIA-hanke vahvisti uskoa siihen, että kielten säilyminen ja elpyminen on täysin mahdollista. – Skandinaviassa vaikkapa pohjoissaamen asema on vahvistunut. Tätä on tukenut lisääntynyt tietoisuus saamelaisidentiteetistä sekä kielen säilymisen merkityksestä koko kulttuurille. Kielipoliittisten ratkaisujen tuleekin koskea laajasti sekä yksilöä että yhteiskunnan rakenteita. Pelkkä lupa käyttää kieltä tai syrjinnän kieltäminen eivät riitä.

https://university.helsinki.fi/fi/uutiset/mitka-euroopan-kielet-tarvitsevat-apua 

15.01.2015   Uuši näyttely Vuokkiniemen kylätaloh

Vuokkiniemen kylätalo on ollun kahenvuotisen kanšainvälisen ECHO-projektin ošallistujana. Projektin puittehissa etnokulttuurikeškukšešša luajittih pisyvä istorijallis-kulttuurini näyttely, kumpaseh kuuluu musejon uuvvissettu näyttely ta kanšantaitehkonserttišali.
Näytelmän šuunnittelijana ta valmistajana esiinty Karjalan Tašavallan Kanšallisen musejon tietoruataja Irina Stepanova. Teknillistä avuššušta anto Artnavolok-yhissyš. Koko näyttely oli luajittu ECHO-projektin rahotukšella.
– Näyttelytila on juattu kolmeh ošah ta ne yhissetäh männyttä ta nykyistä Vuokkiniemen ta muijen runokylien elošta, kerto Irina Stepanova. – Enšimmäini oša kertou 1900-luvun muašeuvun elokšešta, šen pohjana on 30 vuuvven aikana paikallisilta eläjiltä kerätty ainehisto. Täššäki on esillä šuuri miärä valokuvie 1800–1900 - ta 1970–2000 -luvuilta. Niissä paikalliset ta kylän vierahat voijah nähä tuttuja näköjä. Laulumuan istorija -šeinäesittely yhistäy tietuo runokylien istorijašta. Tämä esittely on niin kuin ”šeinäšanomalehti”, kumpaista voit kaččuo, lukie ta kumpani voit äijän kertuo. Tänne on kerätty tietoja runokylistä ta niissä eläjistä runolaulajien šukuloista. Markku Niemisen luatima Perttusen šukupuu tovistau, jotta šuurin oša Vuokkiniemen šeuvun eläjistä ollah heimolaisie. Šotilahan kohtalo -esittelyllä on erityini paikka täššä näyttelyššä. Tämä on tarina karjalaisen rahvahan dramattisešta istorijašta.

Tulkua tervehenä!

Olga Melentejva

Vuokkiniemen kylätaloh museonäyttely on pysyvä näyttely.  

15.1.2015    Uuši Vienan tyynet ta tuulet -kirja näki päivänvalon Periodika-kuštantamošša

Kirjan luatijina ta toimittajina ollah karjalan kielen asientuntijat, valtijollisen termikomiisin jäšenet Galina Lettijeva ta Valentina Karakina. Ajatuš kirjan luatimisešta oli hautun heijän mieleššä jo pitkie aikoja.
– Olemma Galinan kera aikoinah ošallistun karjalankielisien almanahhojen valmistamiseh. Šilloinki meilä tuli ajatuš, jotta ois oikein hyvä kaikki ne teokšet kerätä yksih kanšiloih, Valentina Karakina kerto.
Kirjan julkaisomista oli monicci eri šyistä šiirretty ta loppujen lopukši še näki päivänvalon viime vuuvven pimiekuušša. Šen ilmeštymiseštä tuli ihan oikie uuvvenvuuvven potarkka kaikilla vienankarjalaisilla ta karjalan kieleštä kiinnoštunuilla, šentäh kun viime aikoina on hyvin vähän painettu hyväluatuista kaunokirjallisuutta vienan kielellä.
Uuteh kirjah on kovottu viijen kirjailijan – Paavo Leontjevin, Pekka Pertun, Matti Pirhosen, Santra Stepanovan ta Tyyne Rugojevan teokšie. Kaikki nämä kirjailijat niin kuin ni ice toimittajatki ollah šyntysin Vienan šeuvuilta. Kirjah on kovottu kuin karjalankielisie teokšie, šamoin ni kiännökšie venäjän ta šuomen kieleštä. Uuši kirja kertou Karjalan kylien ta karjalaisen rahvahan kohtaloista, kyläelämäštä, perintehistä ta tavoista. Kertomukšien pohjana on kirjailijien pohatta elämänkokemuš.
Kirjan nimeššäki on oma simvoliikka, še heijaštau karjalaisen kanšan istorijua, kumpasešša oli kuin kovija aikoja šekä hyvyä rauhallista elämyä.
Kirjan kannekši oli valittu Akonlahešša otettu kuva. Kylyä ei enyä ole, kuitenki joka vuosi entisen Akonlakši-kylän šeuvuilla järješšetäh kyläpruasniekka, kumpaseh keräyvytäh šen entiset eläjät ta niijen jälkeläiset.
– Tuo kirjan kanšikuva oli otettu eryähänä vuotena juštih šen Akonlahen kylän pruasniekkana. Ihmiset issutah šelin ta kacotah järvellä päin. Heijän takana on mänöššä kyläpruasniekka, a järven toisella puolella šeisottih aikoinah kylän talot, kumpasie ei enyä ole, Galina Lettijeva šelittäy. – Šiinä kuvašša näkyy vanhemman ta nuoremman polven yhteyš, jotta jälkiläiset ei olla eris juurista.
Olga Melentjeva
PS. Kirja ei ole myynnissä. Sen voi tilata tai hakea Karjalan kansallisuuspolitiikan ministeriöstä, Petroskoi, Karjalan tasavalta.

08.01.2015    Niina Kunnas: Suomenkarjalan kielen nykytila ja tulevaisuus (Futura 4/2014, sivut 18–29)

Juuri joulun alla 2014 ilmestyi Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry:n lehti Futura 4/2014, jonka teemana on Etnisten vähemmistöjen tulevaisuus. Lehdessä on kaksi karjala-aiheista artikkelia Vuokko Jarvan Luovutetun Karjalan evakot etnisenä vähemmistönä (s. 30-42) sekä Niina Kunnaksen Suomenkarjalan kielen nykytila ja tulevaisuus (s. 18-29).  Niina Kunnas lähetti viime kesänä sähköpostikyselyn mm. Karjala-seuroille, -järjestöille ja yksityishenkilöillekin. Tässä artikkelissa Kunnas analysoi saamiaan vastauksiaan ja pohtii suomenkarjalan elvyttämismahdollisuuksia ja erilaisia toimenpiteitä. 
Ohessa pdf-liite lehdessä julkkaistusta artikkelista. Myös kirjastoista kannattaa käydä lehteä kyselemässä. 

Hajanaisia poimintoja:
”Kenttähavaintojeni perusteella karjalan kielen elvytystä ajavat järjestöt ja seurat eivät välttämättä ole tietoisia toisensa toiminnasta ja saattavat suhtautua jopa epäillen toistensa tekemisiin.” s. 18
”Itä-Suomen koulussa karjalan kieltä olisi mahdollista opiskella valinnaisaineena, mutta esimerkiksi syksyllä 2014 opetusryhmiä ei ole muodostettu, koska oppilaat eivät ole olleet kiinnostuneita karjalan opiskelusta (Rehtori Juntuselta saatu tieto).” s. 19
”Eräs yhteistyötä käsittelevä vastaus on toisista hieman poikkeava. Siinä todetaan, että ”jokaisen pitäisi keskittyä oman kielimuotonsa kehittämiseen ja tehdä yhteistyötä KKS:n puitteissa” eli yhteistyötä, jonka ehdot Karjalan Kielen Seura sanelisi. Vastauksessa mainitaan, että ”kaikki muu turha kuten – – laulujuhlien järjestäminen” tulisi lopettaa ja että ”karjalaisten tulisi myös varoa hajottavaa toimintaa kuten joidenkin yksityishenkilöiden ajamaa täydennyskoulutushanketta ja Bomban syväin -hanketta, jotka eivät ratkaise yhtään mitään”. Vaikuttaa siltä, että tietyt henkilöt haluavat monopolisoida karjalan elvytystyön Suomessa yhden seuran tehtäväksi ja pitävät muiden ponnisteluja karjalan kielen hyväksi ”hajottavana toimintana”.” s. 22 (Tämän jälkeen artikkelissa on pitkä lainaus vastauksesta, joka alkaa: Karjalan Kielen Seura näyttää omineen karjalan kielen elvyttäjän aseman Suomessa.)
”Avoimeksi kuitenkin jää kysymys siitä, miksi eräät karjalan kielen kanssa tekemisissä olevat pitävät karjalaisen kulttuurin keskuksen perustamishanketta ja karjalaisten laulujuhlien järjestämistä ”turhana”. Esimerkiksi vuoden 2014 karjalaisilla laulujuhlilla Joensuussa järjestettiin seminaari, jossa kaikki esitelmöitsijät puhuivat ainoastaan karjalaa. Tällaista ei Suomessa juuri ole nähty, sillä karjalaisten tapahtumissa on yleistä se, että korkeintaan yksi juhlapuhe tai muutamia lauluja esitetään karjalaksi. Seminaari myös tähtäsi nimenomaan siihen, että karjala-aktivistit saisivat konkreettisia ideoita, apuvälineitä ja materiaalia omaan työhönsä. Lisäksi laulujuhlien yhteydessä järjestettiin konsertti, jonka aikana kuultiin pelkästään karjalankielistä musiikkia. Nähdäkseni juuri tämänkaltaiset tapahtumat ovat tärkeitä karjalaisten kielelliselle identiteetille ja antavat uutta virtaa esimerkiksi karjala-aktivisteille jatkaa arvokasta ja usein palkatonta työtään.” s 23
”Tällä hetkellä karjalan kielen elvytystyö Suomessa on hajanaista, ja jotta kieli voitaisiin säilyttää, kaikkien kielen kanssa tekemisissä olevien tulisi pystyä yhteistyöhön. Suurimpana uhkana karjalan kielen elvyttäjien yhteistyölle pidän käsityksiä, että muiden tekemät ponnistukset karjalan kielen hyväksi olisivat ”hajottavaa toimintaa”. s 25
”Vaikka Karjalan Kielen Seura on toiminut erittäin tuloksellisesti karjalan kielen elvyttämiseksi, katson, että seuran mahdollinen monopoliasema elvytystyössä haittaa jatkossa kaikkien karjalaistaustaisten osallistumista elvytystyöhön. Myös tieteellisissä teksteissä esitetyt kommentit, kuten että karjalaa tulisi revitalisoida vain Pohjois-Karjalassa ja sen ”elvyttäminen koko Suomen alueella ei ole mahdollista eikä tarpeellista” (Munne 2013, 397) varmasti hidastuttavat muualla kuin Pohjois-Karjalassa asuvien karjalaisten ja karjalaistaustaisten osallistumista revitalisaatiotyöhön.” s. 25

Mistä puhutaan, kun puhutaan Karjalasta? Maantieteellisen Karjalan lisäksi myös kieltä tai murretta tarkoittava karjala aiheuttaa hämmennystä. Karjalan kielen sanakirjan toimittaja Marja Torikka selventää seuraavassa erityisesti kieliin ja murteisiin liittyviä käsitteitä, mutta ohessa selittynevät osittain myös paikannimet. http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1404

01.01.2015   HYVÄ UUDENVUODENPÄÄTÖS: OPISKELU KANNATTAA AINA !!

KARJALAN KIELEN KURSSI KEVÄTKAUDELLA 2015 HELSINGISSÄ
(122445K) Karjalan kieli, alkeiden jatko A1.2
(24 t) 15.1. – 26.3.(ei 19.2., 5.3. eikä 12.3.), to 17.00 – 19.15
Kurssilla täydennetään vienankarjalan taitoja ja pyritään selviämään sillä arkielämän tilanteissa. Jatketaan karjalaiseen kulttuuriin tutustumista ja kielen perusrakenteiden opiskelua. Kurssilla vertaillaan karjalan eri murteita, siksi se sopii niin varsinaiskarjalan kuin livvinkarjalankin harrastajille. Kurssin pohjana on opettajan monistemateriaali.
Hinta 67 euroa, opettaja: Olga Karlova, FL
Ilmoittautuminen viim. 7.1.2015 (paikat täytetään järjestyksessä):
www.kalliolankansalaisopisto.fi  tai puh. 010 279 5080
Kurssipaikka: Kalliolan kansalaisopisto, Sturenkatu 11, Helsinki
KALLIOLAN KANSALAISOPISTO / UHTUA-SEURA ry